Kesäisen raskas ruokaympyrä on tehnyt taas tehtävänsä ja on aika tuupata itsensä kuntokuurille.

Rehkimään voin tosin lähteä yhtä häpeäpilkkua keveämpänä. Kuten näette, blogi on vihdoin korkattu!

Vaikka kukaan ei (tietääkseni) ollut vielä aikeissa lukita minua puutteestani jalkapuuhun, olen kyllä itseäni ehtinyt aiheesta jo tovin ruoskia.

Tilanne on kieltämättä ollut vähän kuin niillä suutarin kuuluilla lapsilla. Miten kannustaa asiakkaita ottamaan kaikki irti uusista työvälineistä jos ne eivät ole näkyvästi esillä omassa toiminnassani?

Tämä oli käytännössä myös se syy, miksi uusin keväällä kokonaisuudessaan Huomion verkkopalvelun. Halusin pinnan sijaan satsata enemmän sisältöön ja web 2.0 -henkisyyteen. Blogin käynnistäminen onkin tärkeä uudistuksen edistysaskel.

Nyt on sitten baana auki luoville ja vuorovaikutteisille hetkille! Toivon mukaan viihdyt seurassani.

Aiheita laidasta laitaan

Olen kirjoittanut aikanaan itsestäni varsin kattavan esittelyn tänne huomio.comiin ja ajattelin hyödyntää sitä myös tässä yhteydessä. Suuntaa siis tuonne, jos taustani sinua kiinnostavat.

Nyt on sitten baana auki luoville ja vuorovaikutteisille hetkille! Toivon mukaan viihdyt seurassani.

Ne jotka minua jo ennestään tuntevat, tietävät että uteliaisuuteni ulottuu pitkälle ja leveälle rintamalle. Tämä tullee heijastumaan myös tulevien blogien sisällöissä.

Suosituimmaksi aiheeksi nousee varmasti teknologiamaailmaan liittyvät tarinat, mutta joukkoon mahtunee myös jotain ihan muuta. En nimittäin aio asettaa luovuudelleni raja-aitoja. Enhän niihin oikein usko tekemisessäni muutenkaan.

Rennoin rantein

Olen päättänyt ottaa kirjoittamisen positiivisen kautta. Ei siis stressiä tiukoista deadlineista tai puutteellisista yksityiskohdista. Meillä lienee arjessa jo kaikilla varattuna kiirettä riittävä määrä. Varaan tämän alueen viihtymistä ja viihdyttämistä varten.

En nimittäin aio asettaa luovuudelleni raja-aitoja. Enhän niihin oikein usko tekemisessäni muutenkaan.

Tällaisen terapeuttisen kirjoittamisen tuloksena ei julkaisuja siis tule varmaankaan ulos ihan joka päivä. Jos varovasti arvioisin, niin epäilisin että sivuille kannattaa tulla blogin takia vierailemaan noin parin viikon välein.

Fiksumpaa voi toki olla, että pistää blogin omien RSS-syötteidensä listalle. Tällöin ei tarvitse suotta päivystää uutta sisältöä odotellessa.

Parhain terveisin,

Lasse

p.s. Minun täytyy vielä antaa erityistunnustus Scription väelle ja eritoten Anja Alasillalle esimerkillään kannustamisesta.

Anjalta loppukeväästä saamani "Blogit työelämässä" -kirja sai minut lopullisesti siirtymään blogivirran tuottajaksi. Suosittelenkin lämpimästi kyseistä teosta, jos olet pohtinut miten bloggauksen saisi fiksusti osaksi oman organisaation viestintää.